Vapaamuurarius ja työ

 

8.3.2010

Jukka Viinanen

(Alustus vapaamuurarikonventissa Lahdessa 1.9.2007)

 

Hyvät naiset ja herrat

 

Esitykseni aiheena on vapaamuurarius ja työ, ja käsittelen niitä tavallaan kahdesta näkökulmasta. Toisaalta loosin puheenjohtajan eli mestarin näkökulmasta ja toisaalta yritysjohtajan näkökulmasta.  Samalla tulee esiin se haaste, joka näissä tehtävissä liittyy ajankäyttöön. Taustaksi kerrottakoon, että olen kahteen otteeseen toiminut Humanus 61 -loosin mestarina eli puheenjohtajana. Ensin vuonna 1992 jolloin toimin Nesteen kemian teollisuuden johtajana ja toisen kerran loosin ikään kuin odotettujen puheenjohtajaehdokkaiden jouduttua ulkomaankomennukselle vuonna 2004, jolloin toimin Orion-yhtymän pääjohtajana.

 

Kuten kaikki muistatte, vuonna 1992 vallitsi Suomessa lama ja koko eurooppalaisessa petrokemian teollisuudessa kriisi. Neste Oy oli tuolloin Euroopan suurin petrokemian yhtiö. Ottaessani mestarin tehtävät vastaan en osannut aavistaa, että Euroopan petrokemian alan kattojärjestössä tapahtui ikävä kuolemantapaus, josta syystä minut valittiin vuoden 1992 alkupuolella järjestön johtoon. Ajattelin tuolloin, että nyt taisi tulla liikaa yhdelle miehelle ja että tästä ruljanssista en taida selvitä, mutta kun nyt olin leikkiin ryhtynyt, niin ajattelin myös siinä pysyä.

 

Vuonna 2004, tullessani loosin mestariksi, Orion oli juuri toipumassa vaikeimmasta kriisistään, jolloin oli jouduttu tekemään huomattavia irtisanomisia yhtiössä, ja toimitusjohtajan tehtävänä oli palauttaa ihmisten usko tulevaisuuteen. Jouduin tuolloin pääjohtajan tehtävien lisäksi ottamaan käsiini tärkeimmän tulosyksikön toimitusjohtajan viran. Eli tilanne silloinkin oli varsin tiukka täällä varsinaisessa työelämässäni.

 

Toimintamme looseissa on työtä, jonka tarkoituksena on jalostaa itsestämme parempia ihmisiä ja kansalaisia. Tämä tapahtuu noudattamalla rituaalia, jonka sisältö koostuu erilaisista seremonioista ja legendoista, mutta joka sisältö on ulkopuolisille salainen. Se on aina samanlainen ja kuitenkin aina erilainen. Vapaamuurarijärjestön traditio perustuu muinaisiin kirkonrakentajien yhteisöihin ja täältä juontaa myös omat juurensa meidän työskentelytapoihimme.

 

Kun ajattelen työskentelyämme loosissa ja tätä normaalia yrityselämän työskentelyä ja varsinkin tietenkin omasta näkökulmastani toimitusjohtajana, löydän paljon yhtäläisyyksiä näiden johtajatehtävien välillä. Ennen kuin voi tulla loosin puheenjohtajaksi, mestariksi, on täytynyt kulkea useita vuosia kestänyt tie, jossa on täytynyt perehtyä toimintaamme varsin monipuolisesti. Tämä on tapahtunut osallistumalla itse rituaalin erilaisiin tehtäviin, suorittamalla niitä, täten joutuen syvällisesti pohtimaan sen sisältöä ja opetuksellista merkitystä. Vasta sitten kun hallitsee toimintamme kokonaisvaltaisesti ja ymmärtää eri toimintojen väliset riippuvuudet voi tulla valituksi mestariksi.

 

Samalla tavoin tietysti ei ketään koulunpenkiltä toimitusjohtajaksi nimitetä vaan sekin edellyttää pitkää, monipuolista kokemuksen kartuttamista, oppimista monilla tavoin toimitusjohtajan vaativaan tehtävään. Ilman, että on saavuttanut kokemusta yrityselämän kaikilta osa-alueilta, ei tuon tehtävän menestyksellinen hoitaminen yleensä ole mahdollista. Aivan samoin kuin tehtävämme loosissa yrityselämässäkin vuosi vuodelta tehtävät muuttuvat vaativammiksi ja kokonaisuudet suuremmiksi.

 

Kun ajattelen toimintaani pörssiyrityksen toimitusjohtajana, eräs tärkeimpiä asioita on, että minulla on käytettävissäni organisaatio, jonka toimivuuteen voin täysin luottaa. Omat alaiseni johtoryhmässä tulee olla valittu siten, että he suoriutuvat tehtävistään parhaalla mahdollisella tavalla ja näin ollen tietysti mahdollistavat myös minun onnistumiseni. Olen itse käyttänyt varsin runsaasti aikaa kouluttaakseni nuorempia esimiehiä yhtiöissäni hyviksi esimiehiksi, sellaisiksi, joita ihmiset kunnioittavat ja mielellään ovat mukana yhteisten päämäärien saavuttamisessa. Myös luottamuspääoman hankinta on johtajille tärkeää. Loosin toiminta olisi mahdotonta ilman sen työskentelyyn täysin omistautunutta työskentelijäjoukkoa. Puheenjohtaja ei yksin sen enempää yrityselämässä kuin rituaalissakaan voi asioita viedä eteenpäin.

 

Käytän paljon yrityselämän koulutuksessa, paitsi tärkeimmästä johtamistaidon oppaasta eli Tuntemattomasta sotilaasta ottamiani oppeja, myös meidän vapaamuurarien rituaalin opetuksia. Eräs merkittävimpiä opettajia näiltä osin on ollut professori Matti Peltonen, jonka opetuksia aikanaan Sompalan kesäseminaarissa sain kuunnella. Usein käytän häneltä oppimaani lausetta, että valtaa pitää käyttää, mutta ei pidä näyttää, että valtaa käyttää. Monia muitakin tällaisia hyödyllisiä fraaseja on jäänyt Matti Peltosen opetuksista mieleeni.

 

Miten sitten olen onnistunut hoitamaan sekä toimitusjohtajan tehtävää että mestarin tehtävää samanaikaisesti huolimatta siitä, että kuten kaikki tiedätte, toimitusjohtajatehtävässä kaikkein niukin resurssi on aika? Miten on voinut löytyä aikaa myös velvollisuuksiini loosissa? Voin tässä kyllä tunnustaa, että olen huomattavan monta kertaa jäänyt pois loosin istunnosta työkiireitteni takia, mutta en silloin kun vastuullani on ollut mestarin tai muu korkea virkailijan toimi. Niiden hoitaminen on ollut kunniatehtävä, jossa työkiireetkin ovat saaneet väistyä. Mutta jos ei tuollaista virkaa ole ollut, niin valitettavasti työ usein on vienyt etusijan. Järjestömme on onneksi tässä suhteessa salliva. Aina tauon jälkeen ollessani tilaisuudessa osallistua on veljien vastaanotto ollut lämmin ja ystävällinen. Tämä on opettanut, että myös työelämässä ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat jo pelkästään perhesyistä. Molemmat vanhemmat ovat usein uraihmisiä, jommankumman on haettava lapset päiväkodista jne.

 

Minulta on joskus kysytty, onko minulla ollut hyötyä vapaamuurariudesta urallani ja onko vapaamuurarius vaikuttanut jotenkin toimintaani toimitusjohtajana. Luulen, että työhöni toimitusjohtajana tuskin on vapaamuurarius vaikuttanut muutoin kuin mitä aiemmin olen maininnut eli elämällä niiden oppien mukaan, joita olen saanut vapaamuurariudesta oppia. Olen ehkä sitten käyttäytynyt siten, että urani työelämässä on ollut verrattain nousujohteinen. Jos taas sitten kysytään, onko vapaamuurarius vaikuttanut päätöksiini yritysjohtajana, vastaus on hyvin selkeä, ei ole vaikuttanut eikä saakaan mielestäni vaikuttaa. Erityisestihän tällaisia väitteitä joskus kuulee, että otti kaverinsa, vapaamuurarin töihin ja syrjäytti pätevämmät. Näinhän ei tietenkään voi kukaan kunnon mies toimia.

 

Sen sijaan luulen, että vaikken tiedä, olen palkannut vapaamuurareita töihin. En ole koskaan sitä keneltäkään kysynyt eikä sitä kukaan työhön hakija ole koskaan kertonut, mutta kyllä aivan mukavalta tuntui, kun eräänä päivänä eräs alaisistani tuli luokseni ja kertoi anoneensa pääsyä vapaamuurariksi ja mainitsi myös tietävänsä, että olen itse vapaamuurari. Kun tiedustelin häneltä syytä anomuksen jättämiseen, hänen vastauksensa oli minusta varsin hyvä. Hän nimittäin vastasi, olen tässä elämässäni seuraillut muutamien sellaisten miesten toimia, joiden tiedän olevan vapaamuurareita ja haluaisin itsekin tulla heidän kaltaisekseen. Hän ei varmaan minua tarkoittanut vaan muita, mutta vastaus oli mielestäni erinomainen.

 

Työelämässä ratkaisevat taidot, tiedot, osaaminen, ei se, kuulutaanko johonkin järjestöön tai ei.

 

Eräs tärkeimpiä oppeja, joita olen työelämään muurariudesta saanut, on se, että meille opetetaan arvopohjaista ajattelua. Esimerkiksi oikeudenmukaisuus, joka on eräs vapaamuurareiden periaatteista, on yritysjohtajan tärkeimpiä ominaisuuksia. Oikeudenmukaisuus yrityselämässä tarkoittaa sitä, että kenenkään ei tule saada huonoa kohtelua, mutta myös sitä, että kukaan ei voi saada toista parempaa kohtelua, vaan kaikkien asioita on tarkasteltava tasapuolisesti.

 

Me saamme kyllä looseissa ihan monia suoranaisia hyviä oppeja sovellettavaksi käytännössä liike-elämään, joista on selvää, suoraa hyötyä. Kun mainitsin nuo kaksi mestarikauttani aluksi, niin haluaisin niihin myös lopettaa. Olin siis tosi tukalassa tilanteessa vuonna 1992, samalla piti johtaa Nesteen kemian divisioonaa ja olla hallituksen jäsenenä ja johtaa myös petrokemian järjestöä, joka toimiala oli kriisissä ja sielläkin jouduin hyvin suuriin tehtäviin paneutumaan. Loosin mestarin tehtävä pelotti näistä ehkä kaikkein eniten, mutta silloin, samoin kuin vuonna 2004 tilanteessani sain kokea loosissa puheenjohtajana sen tuen, jonka kaikki veljet varauksetta puheenjohtajalleen antoivat. Se ymmärrys, että työpaineeni olivat lähes ylivoimaiset, veljien keskuudessa, antoi minulle paljon anteeksi ja valtavan hienon tunteen siitä, miten se tuki konkreettisesti tuntui hyvältä.

 

Kun olin ajatellut, että tämä puheenjohtajuus istunnoissa vie viimeisetkin voimani, kävi kyllä täysin päinvastoin. Niiden 3 - 4 tunnin aikana, jotka kerran kuussa iltaisin käytin istuntoihin, sain merkittävästi uutta voimaa jaksaakseni työelämän kriiseissä. Istunto rauhoitti mieleni ja vei ajatukseni väkisin pois polttavista ongelmista, ja kun sitten lopulta istunto suljettiin ja yhdessä veljien kanssa istuin veljesaterialla, olin todella virkistäytynyt.

 

Lopuksi sanoisin vielä kerran, että uskon, että vapaamuurarin taival on opettanut minulle monia sellaisia asioita, joita muutoin en olisi eväikseni saanut. Uskon vakaasti, että ainakin pienessä määrin ihmisenä olen kehittynyt sellaiseen suuntaan, jota jälkeenpäin tarkasteltuna ei ole tarvinnut katua.